Mitä on kielikylpy?

Kielikylpy on vieraan kielen omaksumismalli, jossa kieli omaksutaan käyttämällä sitä luonnollisissa yhteyksissä ja mielekkäissä tilanteissa.

Menetelmä on lähtöisin Kanadasta, missä sitä on käytetty 1960-luvulta lähtien. Kanadan ns. varhaisen täydellisen kielikylvyn pohjalta Vaasan yliopisto on vuodesta 1987 kehittänyt ruotsin varhaista kielikylpyä sopivaksi Suomen oloihin.

Kielikylvyn tavoitteena on toiminnallinen kaksikielisyys. Toiminnallinen kaksikielisyys ei tarkoita täydellistä kaksikielisyyttä, vaan kielikylpykieli omaksutaan käytännön kokemusten kautta. Omaksuttava kieli, kielikylpykieli, ei ole kielenopetuksen kohde, vaan sitä käytetään opetuksen välineenä.

Kielikylpymenetelmässä opettajat ja ohjaajat ovat kielikylpykielen syntyperäisiä puhujia ja he käyttävät vain kielikylpykieltä, mutta ymmärtävät aina myös lapsen äidinkieltä. Lapset voivat käyttää sekä suomen että ruotsin kieltä. Kielikylpyopetuksen tärkeimpiä periaatteita on opetuksen ”yksikielisyys”. Opettaja puhuu aina vain yhtä kieltä.

Ennen kouluikää kieltä opitaan leikkien kerhoissa ja päiväkodeissa. Päiväkodin jälkeen kielikylpyopetus jatkuu peruskoulussa. Suomen kielen osuus lisääntyy opetuksessa niin, että kielikylvetyksen loppuvaiheessa noin puolet opetuksesta annetaan ruotsiksi.

Yliopistotasoisesti kielikylpyä on tutkittu Suomessa (ruotsi, suomi) Vaasan yliopistossa, Turussa ja Helsingissä, sekä muualla maailmassa Kanadassa (ranska, englanti) ja Espanjassa (katalaani, espanja) ja tutkimustulokset ovat toisiaan tukevia.

 

Miksi kielikylpyyn?

Tutkimustulokset osoittavat mm., että

  • kielikylpylasten äidinkieli kehittyy yhtä hyvin kuin yksikielisten lasten
  • kielikylpylasten valmiudet kielikylpykielessä ovat huomattavasti paremmat kuin lapsilla, jotka ovat saaneet tavallista kielenopetusta
  • kielikylpy edistää lasten älyllistä ja luovaa kehitystä
  • lapset viihtyvät hyvin kielikylvyssä
  • kielikylvetys kasvattaa lapsia monikielisyyteen
  • kielikylpyyn osallistuneet lapset kykenevät käyttämään ruotsia vaivattomasti kaikissa arkipäivän tilanteissa
  • kielikylvetys ei vahingoita lapsen äidinkielen kehitystä

Kielikylpy ja äidinkieli

Kielikylpy on vapaaehtoinen opetusmuoto, joka soveltuu enemmistökieltä äidinkielenään puhuville lapsille. Heidän äidinkielen kehityksensä on turvattu, koska osa opetuksesta annetaan äidinkielellä ja lähiympäristö tukee äidinkieltä riittävästi.

Kielikylpy menetelmänä ottaa koko ajan huomioon lapsen äidinkielen. Äidinkieli on tärkeä, koska koko kielellinen identiteetti perustuu äidinkielelle.

Ruotsinkielinen kielikylpy ei vaaranna suomenkielisten kielikylpyoppilaiden äidinkielentaitoja. Alussa kirjoittaminen on hitaampaa ja virheitä voi olla enemmän, mutta myöhemmin peruskoulun aikana erot tasaantuvat.

Vanhempien tehtävänä on tukea ja edistää lapsen äidinkielen kehitystä. Käytännössä tämä onnistuu, jos vanhempi kuuntelee lasta ja keskustelee hänen kanssaan, on kiinnostunut erilaisista asioista ja tukee lapsen lukuharrastusta tarjoamalla lehtiä ja kirjoja luettavaksi.

Mitä kielikylpy vaatii?

Kielikylpy vaatii sitoutumista ja pitkäjännitteisyyttä niin lapsilta kuin vanhemmiltakin.

Lapselta vieraan kielen kanssa toimiminen vaatii enemmän voimia kuin äidinkielen kanssa työskenneltäessä. Käytännössä se tarkoittaa usein pidempiä koulumatkoja tai työläämpiä kotitehtäviä. Kielikylvyn valitseminen saattaa myös ylemmillä luokilla rajoittaa valinnaisaineiden määrää.

Vanhemmilta vaaditaan eri vaiheissa erilaista tukea. Kielikylvyn puolesta ja lapsen tukemiseksi tehdään töitä koko päiväkoti- ja kouluajan. Se voi olla päiväkotiin tai kouluun kuljettamista, vanhempien keskinäistä aktiivista yhteistyötä kielikylvyn hyväksi tai kouluviranomaisten kanssa keskustelua.

Lapsen vanhemmilta ei edellytetä ruotsin kielen taitoa. Vanhempien tehtävä on edistää lapsen äidinkielen kehitystä. Se ei ole vaikeampaa kuin normaali keskustelu, lapsen kuunteleminen ja kirjojen lukeminen. On tärkeää olla kiinnostunut siitä, mitä lapsi on kulloinkin oppimassa.

 

Kielikylpyyn liittyvää informaatiota

 

 

Lähteet:

Bergström Marina (2002). Individuell andraspråksinlärning hos språkbadselever med skrivsvårigheter. Vaasan yliopiston julkaisuja. Acta Wasaensia No 106. Vasa.

Elomaa, Marjatta (2000). Suomen ensimmäisten kielikylpyläisten kirjoitelmat peruskoulussa. Vaasan yliopiston julkaisuja. Acta Wasaensia No 83. Vaasa.

Mård, Karita (2002). Språkbadsbarn kommunicerar på andraspråket. Fallstudier på daghemsnivå. Vaasan yliopiston julkaisuja. Acta Wasaensia No 100. Vasa.

Monikielisyysuutiset 2/2000. Vaasan yliopisto

Pirkko Nuolijärvi. Kielikylpy – matkalla maailmaan. Tempus 8/98.

Irmeli Suni. Kielikylpyä ala-asteella. Tempus 1/99.